Leena Räsänen – Connections 11.11.-30.11.2017

3Miscommunications_öljy_kankaalle_2017

Leena Räsänen (s.1991) on taidemaalari, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän valmistui Vapaasta Taidekoulusta 2015.
”Maalaukseni syntyvät jostain lähtökohdasta, joka kehittyy, selkeytyy, epäselkeytyy tai muuttuu täysin maalauksen edetessä, ja lopulta tiivistyy selkeäksi ajatukseksi. Ajattelen tekemällä ja luova työ tapahtuu enimmäkseen toteutuksen aikana.
Connections- näyttelyn teoksissa pohdin asioiden suhteita toisiinsa, kuten ihmisten välisiä yhteyksiä, ajatuksen kulkua, maalauksen elementtien ja värien aiheuttamia jännitteitä, kehon tai luonnon tapahtumia. Aihe voi olla esimerkiksi mielikuva jostain keskustelusta, tilanteesta tai aistimuksesta.
Värit ovat aina tärkeä asia työskentelyssäni, ja viime aikoina minua ovat kiinnostaneet myös kontrastit, rytmi ja toisto.”

Mainokset

Juhani Koivumäki: Vihapuhe 21.10.-9.11.2017

ViltsuitkuFinalColor-Bright

Vihapuhe. Vihainen puhe. Puhe vihasta ja vihapuheesta.
Hyväksynkö vihapuheen? Tuomitsenko sen? Kuka vihaa ja milloin on oikeus vihata?

Juhani Koivumäki on tarttunut aiheeseen, joka on 2010‐luvun julkisen keskustelun polttavimpia kysymyksiä Euroopassa. Aiheeseen, johon monella on valmiiksi pureskeltu vastaus.

Moni Koivumäen teoksista, kuten Heijastus (2013), on käsitellyt lapsuutta ja lapsen kokemusta ympäröivästä maailmasta. Myös Vihapuheessa kameran edessä ovat lapset. Iloisten miekkaleikkien taustalla on kylmäävän kliininen kertojanääni. Lapsuus ja väkivalta. Yhdistelmä on häiritsevä. Assosiatiivisesti se palauttaa mieleen William Goldingin romaanin Kärpästen Herra (1954) ja Jarmo Mäkilän uhkaavat maalaukset poikien leikeistä (2012).

Koivumäki ei ole taiteessaan koskaan tyytynyt helppoihin ratkaisuihin. Eikä tyydy nytkään.
Teos haastaa katsojan pohtimaan vihapuheen ja vallankäytön kysymyksiä, antamatta turvallista tai liturgisia vastauksia.

Ville Pellikka: Hissi 30.9.-19.10.2017

dav

Ville Pellikka (s.1983) on helsinkiläinen kuvataiteilija (KuM), jonka teoksissa yhdistyvät abstraktio ja figuratiivisuus. ”Hissi” näyttelyssä on esillä sarja hänen maalauksiaan, jotka tutkivat värien ja muotojen ohessa myös yhteiskunnallisen tasa-arvon olemusta ja luonnetta.
Tasa-arvon ja epätasa-arvon ympärillä käytävä keskustelu on merkittävässä roolissa yhteiskunnassamme. Puhuttaessa tuloerojen kasvusta, verotuksen painopisteiden muuttamisesta sekä hyvinvoinnista on yhtälailla tärkeää huomioida keskusteltavien aiheiden ohella myös keskustelun luonne. Tämä luonne on pohjimmiltaan, kuten maalauksetkin, merkitysten etsintää, niiden luomista ja rakentamista.
Akuutiksi tämän keskustelun tekee eriarvoisuuden kasvu viimeisten 20 vuoden aikana (ks. Tilasto keskus, tuloerojen kehitys 1995-2015)sekä eriarvoisuuden tunnustetut vaikutukset yhteiskunnassa. Richard Wilkinson ja Kate Pickett (2011) ovat tuoneet esiin näitä vaikutuksia. Kasvaneet tuloerot ja yhteiskunnallinen arvoisuus mm. lisäävät terveys- ja sosiaaliongelmien määrää, laskevat lasten hyvinvointia, vähentävät ihmisten välistä luottamusta, laskevat odotettua elinikää, lisäävät imeväiskuolleisuutta ja lihavuutta sekä henkirikosten ja vankien määrää. Lisäksi kasvanut eriarvoisuus vähentää sosiaalista liikkuvuutta. (Wilkinson & Pickett, 2011.)
Onko epätasa-arvolla esteettistä luonnetta ja jos on, niin millainen se on? Tämä on keskeinen kysymys Hissi-maalaussarjan taustalla. Tavoitteenani on ollut tutkia maalaustaiteen keinoin epätasa-arvon käsitettä ja etsiä siihen ilmiönä uusia näkökulmia.
Hissi-sarjan maalauksissa epätasa-arvon ja tasa-arvon käsitteet tulevat esiin symbolisella tasolla eri kerrosten muodossa. Kerrosten numerot ajautuvat osin kuvapinnan ulkopuolelle rinnastuen samalla abstrakteihin väripintoihin. Juuri tasa-arvon abstrakti ja symbolinen luonne tekee siitä tärkeän yhteiskunnallisen keskustelun aiheen.
Onko epätasa-arvo kulttuurillinen ilmiö, joka omaksutaan numeroiden, kirjainten ja itsestään selvinä pidettävien rakenteellisten ominaisuuksien tapaan? Vai näemmekö tasa-arvon ja epätasa-arvon käsitteinä ja symboleina, joiden sisällön rakennamme yhdessä yhä uudelleen ja uudelleen?
Nämä kysymykset ovat tärkeitä.
”Toivonkin teosteni tarjoavan katsojalle mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan ilmeisten asioiden taakse kätkeytyviä merkityksiä ja näiden merkitysten luonnetta. Värien, numeroiden ja kerrosten taakse kätkeytyy yhteiskunnallinen keskustelu pelisäännöistä ja merkityksistä, johon meistä jokainen joutuu vääjäämättä osallistumaan.
Millaisia symboleja ja millaista yhteiskuntaa olemme yhdessä rakentamassa?”
-Ville Pellikka

Backlight Photo Festival / Corina Kern – Female Maskers 9.9.-28.9.2017

Corinna Kern (s.1986, Saksa) on saksalainen kuvajournalisti ja dokumenttivalokuvaaja, joka asuu ja työskentelee tällä hetkellä Israelissa. Henkilökohtaisissa sarjoissaan hän keskittyy monimuotoisista taustoista ja kulttuureista tuleviin ihmisiin ja yhteisöihin. Hän tekee myös toimeksiantoja kansainvälisille julkaisuille ja kuvatoimistoille. Vuoden 2014 Backlight -valokuvatapahtumassa Corinna Kern voitti Backlight portfoliokatselmuksen palkintona näyttelyn Backlight ´17 tapahtumaan. Tämä näyttely Female Maskers on nyt esillä galleria Rongassa.

Female Maskers tuo nähtäväksi piilotetun, mutta yleistyvän maailmanlaajuisen alakulttuurin, joka on syntynyt ihmisten toiveesta muuntautua naispuolisiksi alteregoikseen. Syitä muuntautumiseen on monia. Harrastajat ovat taustoiltaan ja sukupuolirooleiltaan moninaisia ja heitä on eri ikäisiä.

Heteromiehillä viehtymys oman feminiinisyyden ilmaisemiseen rikkoo sosiaalisia normeja, sillä yleisesti sen katsotaan vähentävän miehen arvovaltaa, kunniallisuutta ja kiinnostavuutta naisten silmissä. Female masking tarjoaa miehille mahdollisuuden eläytyä naisellisiin puoliinsa. Taustalla on ihailu naiskauneutta kohtaan. Naiset ovat alakulttuurissa vähemmistönä. Heille female masking antaa tilaisuuden päästä vaihtamaan rooleihin, joiden avulla he voivat kokea erilaisia puolia itsestään tai vain irrotella.

Projekti tarkastelee female masking -kulttuurin monisyisiä merkityksiä. Siihen liittyy eskapismia, erilaisten identiteettien kokeilemista, esteettistä ilmaisua, kannanottoja – ja viimeisenä muttei vähäisimpänä – kuminaamio, joka puetaan yhteiskunnan muovaaman, ahtaan naamion päälle.

©Corinna_Kern_feame Maskers_Chris alias Romy von Dornfelder

SA.Salmela: Valmiustila 19.8.-7.9.2017

Valmiustila_A6_SA.

Työskentelen teemoittain. Teemalla on aina jokin hallitseva väri. Valmiustilan väri on värittömyys: musta, valkoinen, helmiäinen ja käsittelemätön pellava osana akryylimaalausta.

Valmiustila on ihmisiä ja kojeita kuluttava ominaisuus. Kaikki laitteet, radio, puhelin ja tietokone, aina valmiina nopeaan käynnistymiseen. Lenkillä tai reissussa, taiteilija on valmis ottamaan ideoita vastaan. Puhelimeni kamera ilmoittaa: olen valmiustilassa – ota kuva!

Alkuäiti/ Esiäiti/ Pellavapaita -teosten lähtökohtana on suvun vanhin valokuva 1800-luvulta. Kuvassa alkukantaiset henkilöt pellava-asuissaan, nöyrinä ja epäluuloisina, parempaa elämää odottaen. Pellava on maa, kasvun alusta ja maalauksen mahdollisuus.

Vieraskirjat odottavat tyhjinä. Ketään ei ole käynyt; se on taiteilijan onni. Jokainen taiteilija tietää: työrauhaa ei tarjota – se otetaan. Yksinäisyys vailla tarkoitusta on onnettomuus.

Idean löytyminen on lähtökohta. Toteutuksen selkeys ja yksinkertaisuus ovat päämääriä. Pelkistetyimmillään teoksessa on vain pellava ja gesso, pohjamateriaalit vailla väriä. Keskeneräisyyden vaikutelma lisää jännitettä ja antaa tilaa katsojalle. Ihminen on taitava täydentämään näkemäänsä.

Rongan näyttelyyn olen koonnut akryylimaalauksia viiden vuoden ajalta; kaikki teokset ovat ensimmäistä kertaa esillä julkisesti – valmiustilassa kohtaamaan katsojansa.

Linkki mediakuviin: https://goo.gl/photos/oRXHUKC5jdG7xCG78

Miiro Valle: Flow 29.7.-17.8.2017

Miiro Valle - FLOW - sahkoinenKutsukortti

Flow on tila, jossa taide syntyy kuin itsestään. Se on kuin opeteltu inspiraatio, jonka voi löytää vain rutiinin ja tekemisen kautta. Kaikki näyttelyn teokset on luotu flow-tilassa, jossa tekeminen tärkeintä.

Näyttely sisältää kollaaseja ja maalauksia. Värimaailma vaihtelee värillisestä mustavalkoiseen. Sattuma ja harkinta kohtaavat, luoden kontrastia toistensa välille. Teoksissa on käytetty mm. akryylia, akvarellia, kyniä, spraymaaleja, grafiikkaa ja kollaasia.

Miiro Valle (s. 1990 Pori) asuu ja työskentelee Kankaanpäässä. Hän on valmistunut graafiseksi suunnittelijaksi vuonna 2009 ja opiskelee kuvataidetta Kankaanpään taidekoulussa.

Linkki mediakuviin