Konu Pesonen – 8.9.-27.9.2018

2017-02-21 14.03.36-01

Konu Pesosen teoksia esillä 8.9.-27.9.2018

Avajaiset 7.9.2018 klo 18-20

Taiteilija kertoo itsestään seuraavasti:

”En kirjoita tavaraselostetta, kerron mieluummin sadun; Minulla oli lapsena leikkiauto, jossa oli aukeavat ovet. Olin halunnut sitä kauan, kunnes viimein sain sen. Sitten kyllästyin siihen. Hakkasin siitä vasaralla kolariauton.”

Galleria Ronga avoinna ti-su klo 12-18

Tervetuloa ihastumaan!

 

Mainokset

Ray Rummukainen: Maalauksia – 18.8.-6.9.2018

Katoava pimeys, öljyväri kankaalle 2018

”Edellisessä näyttelyssäni galleria Rongassa syksyllä 2015 oli maalausteni lähtökohtana
asuinympäristöni urbaanit yömaisemat: keinovalon luoma maailma,
hämärän ja keinovalon vuoropuhelu.
Uusissa töissäni olen jatkanut samaa teemaa, havainnoinut ja tulkinnut maalaamalla
kaupunkitilaa: keskustan liepeillä olevia kulkuväyliä, takapihoja ja alikulkukäytäviä
näyttämönomaisina paikkoina, joissa kelmeä valaistus toisaalta luo turvallisuutta,
toisaalta pelottaa öistä kulkijaa. Nämä maisemat kuuluvat urbaaniin kokemukseen ja
voivat inspiroida siinä missä ”idyllisemmätkin” näyt.
Yömaisemien lisäksi olen maalannut myös kohtaamiani autiotaloja, moderneja
raunioita joita jää jälkeen periferioitten ja keskuksien aaltoliikkeessä.”

Avajaiset 17.8.2018 klo 17-19.

Galleria Ronga avoinna ti-su klo 12-18.

Svetlana Ruoho: Äänetön 27.7-16.8.2018

Leipä, vettä ja voita. Öljy

Olen Svetlana Ruoho, ammatiltani taidemaalaari. Koko elämäni lapsuudesta asti näihin päiviin piirtänyt ja maalannut. Maalaan öljyllä, akvarellilla, guassilla, hiilellä, pastellilla sekä akryylillä. Maalaan impressionistisella ja realistisella tyylillä, mikä auttaa ilmaisemaan minun tunteitani ja käsitystäni maailman kauneudesta.

Työskentelen päivittäin ateljeessani tai luonnossa, saan siitä suurta nautintoa ja haluan välittää teosteni kautta ajatukseni ihmisten mieleen. Maalaan muotokuvia ja maisemia. Luonto ja esineiden ilmeet ovat kokonaisuutena kankaalla ja koskettavat minua taiteilijana.

Näyttelyssä ovat iso kokoista akvarelliteosta, jossa näkyy kaunis suomalainen luonto, johon minä taiteilijana ihastuin. Tällaisena epävakaana aikana kun nyt on mielestäni tärkeä muistaa katsoa ympärille ja nauttia kuinka ainutlaatuinen meidän luonto on. Akvarellitekniikka auttaa minua ilmaisemaan kuvaan kolmiulotteisuutta ja ilmavuutta. Monia niistä olen maalannut paikan päällä.

Akvarellien lisäksi esitän öljyväriteoksia, jotka oli tehty Suomi-100 juhlavuoden kunniaksi ja on ollut hyväksytty Suomi-100 viralliseen juhlavuosi ohjelmaan. Siihen kuuluu esineitä jotka ovat meillä joka päivä käytössä, joihin olemme tottuneet joista pidämme ja saamme olla ylpeitä. Alvar Aallon suunnittelema maljakko, karjalanpiirakat, tuoksuva pannukahvi Arabian posliinikupista, vihreän värinen rantasauna, joka sulautuu kuin vaha kesäkuun vihreään maisemaan; kaikki on tuttua ja rakasta.

Olen sitä mieltä, että taiteessa on estetiikan lisäksi aina olemassa kasvatuksellinen tarkoitus. Oli tietenkin ajanjaksoja ja kokonaisia suuntauksia, joilla oli opettavainen ja yleistävä luonne sekä eurooppalaisessa- että venäläisessä taiteen historiassa. Mutta en nyt tarkoita tätä, vaan haluan painottaa kuvataiteen tärkeää roolia maun, tyylitajun ja harmonian kasvattamisessa. Katsomisen tai kauniin musiikin kuuntelun aikana, joka koskettaa sielua, tapahtuu jonkinlaista puhdistautumista, jolloin ihmisen parhaat puolet tulevat näkyviin.

Toivottavasti minunkin työt vaikuttavat positiivisesti ihmisiin ja avaavat hyviä sielun puolia.

Elina Lundahl: Hardness and strength are death´s companions 2.6.2018 – 21.6.2018

ElinaLundahl-mediakuva

Stalker: When a man is just born, he is weak and flexible. When he dies, he is hard and insensitive. When a tree is growing, it’s tender and pliant. But when it’s dry and hard, it dies. Hardness and strength are death’s companions. Pliancy and weakness are expressions of the freshness of being. Because what has hardened will never win.

•••

Näyttelyn teoksista suurin osa perustuu tekijän harhailuihin ja havaintoihin luonnossa, sekä omien inhimillisten kehitys- ja ajatusprosessien tutkimiseen harhailun, havainnoinnin ja työn kautta. Teoksissa toistuu lähtökohtana Laotsen paljolti lainattu ajatus kovuudesta ja pehmeydestä, näiden symbolisesta tai konkreettisesta merkityksestä, näennäisesti yhteensovittamattomien aineiden keskinäisestä suhteesta.

Esillä olevat työt ovat vuosilta 2017 ja 2018. Veistoksia yhdistävä tekijä on roska- ja romumateriaali, josta ne on koottu hitsaamalla sekä käyttäen perinteisiä kirjansidonnan menetelmiä. Kuvitukset on tehty hiilellä, puuvärillä ja grafiitilla eri papereille. Suurin osa kirjaveistosten paperista on käytettyjä suodatinpusseja.

•••

Elina Lundahl on Vesilahdella syntynyt, ympäri Pirkanmaata työskentelevä kirjansitojamestari ja kuvataiteilija. Hän pitää mm. lukemisesta, hyötykasveista, korjaamisesta ja esineiden keräilystä.

Anneli Olesen ja Kirsi Porrassalmi: Silence between lines, 12.5.-31.5.2018

annelikirsiinvitation1

Hiljaisuus rivien välissä – Silence between lines

Galleria Ronga esittää kaksi taiteilijaa, tanskalaisen ja suomalaisen, jotka omalla tavallaan vastaavat otsikkoon; Silence between lines. Taiteilijat ja taideteokset käyvät keskustelua ulkoisen ja sisäisen kytköksestä. Molemmat tutkivat omalla tavallaan läheistä ja henkilökohtaista identiteettiään.

Anneli Olesen tutkii omaa kahden kulttuurin identiteettiään, museotaan kaupunkinäyttämöillä ja etsii elämän tarinoita taakse jättämistämme ulko- ja sisätiloista tutkimalla valokuvia ja ajasta jääneitä säilytettyjä jälkiä.

Kirsi Porrassalmi navigoi omassa itsessään sekä persoonallisuutensa eri osien että kätketyn historinsa välillä. Hän tutkii mekanismeja, jota ovat saaneet ulkopuolisuuden tunteen katoamaan ja tehneet hänestä sen, mitä hän on tänään.

Home sweet homeliness

Anneli Olesen

Voiko tuntea olonsa kotoisaksi yhdessä paikassa ja kodittomaksi toisessa! Missä kodin tuntu syntyy, kun koti on jaettu kahteen eri maahan, kulttuuriin ja kieleen. Riippuuko se sijainnista, talosta ja huoneista. Onko kyse tunteista ja läheisistä ihmissuhteista perheenjäseniin vai suhteista, jotka päivittäin ja ohessa ympäröivät meidät, kun kotoisuuden tunne muodostuu. Teokset pohjautuvat yksityisiin valokuviin, jotka on muokattu lyijykynäpiirroksiksi, siirretty tekstiileihin sekä ommeltu pieniksi koruompeleiksi.

Anneli Olesen on kasvanut Tanskassa suomalaisen äidin ja tanskalaisen isän kanssa. Useat kulttuurit ja kielet ovat luonnehtineet kasvua, saksalainen isoäiti ja karjalaiset isovanhemmat. Hän asuu Kööpenhaminassa. Hän on opiskellut KDAK:ssa, the Royal Danish Academy of Fine Arts:ssa ja hänellä on diplomi taiteen ja kulttuurin välittäjänä. Hän on työskennellyt useita vuosia näyttelysuunnittelijana museossa ja kulttuurin parissa.

Vihdoinkin valoa

Kirsi Porrassalmi

Persoonallisuudella voi olla monia eri puolia. Kun nämä puolet eivät sovi yhteen tai keskustele keskenään, syntyy ristiriitoja. Toisinaan näiden tuntemusten pukeminen sanoiksi on ylivoimaista.

Taideteosten avulla yritän löytää ilmaisun sille, mille ei ole sanoja. Tuoda valoon ja tarkastella niitä asioita, joita en tunne. Töiden kautta pyrin myös tunnistamaan asioita, joita pelkään. Asioita, jotka sijaitsevat tietoisen ja tiedostamattoman rajalla. Välillä sitä tuntee olevansa väärissä nahoissa ja tulee olo, että haluaisi riisua sen pois. Omat tuntemukset, omat odotukset ja muiden odotukset, oletukset siitä miten on ”tavallisesti”, muodostavat riitasoinnun. Niin kauan kun en tuntenut oloani kotoiseksi omissa nahoissani, minulla ei ollut kotia oikein missään. Ja edelleen löydettyäni kodin itsestäni kävi mahdolliseksi olla osa yhteiskuntaa ja valo löysi tiensä teoksiini. Kuka olin ja kenen elämää elin aiemmin? Töideni kautta toivon, että ihmiset rohkaistuisivat pukemaan oman nahkansa ja että muut antaisivat heidän olla sellaisia kuin ovat.

Kirsi Porrassalmi asuu Tampereella ja on alunperin opiskellut arkkitehtuuria. Hän on aloittanut maalarina, mutta keskittynyt sittemmin yhä enemmän veistoksiin.

Linkki mediakuviin: https://photos.app.goo.gl/3cMvNxkPkNvJK7Ar2

Silence between lines
Gallery Ronga presents two artists, a Finnish and Danish, who in their own way relate to the title; Silence between lines. The artist and artworks makes a dialogue in the outer and inner affiliation. Each artist examins, in their own way, identity of the near and personal.
Anneli Olesen investigates her own double cultural identity museum, in the urban scene and searches for life stories in exterior and interior, which we leave behind in terms of photographic observations and archived time tracks.
Kirsi Porrassalmi navigates inside herself between both different parts of her personality and her hidden history. She investigates the mechanism that has made the feeling of being outsider disappear and made her what she is today.

Home sweet homeliness

Anneli Olesen
Can you feel at home in one place and at unhome in another ! Where is the home feeling created, when home is divided into two countries, cultures and languages. Is it a location, or a house between places and rooms. Is it feelings and close relationships to the near family or new relations, whom we daily or peripherally surround us with, that create the homely feeling.

The works are based on private photograph, transformed into pencil drawings, photographic textiles and mini embroideries.

Anneli Olesen is raised in Denmark, with a Finnish mother and a Danish father. Several cultures and languages ​​have characterized the growth, with a grandmother from Germany and Karelian grandparents.

She is resident in Copenhagen, Denmark. She is educated at KDAK, the Royal Danish Academy of Fine Arts, School of Design in Copenhagen and has a diploma education as an art and cultur mediator. For many years she has worked as an exhibition designer in the museum and cultural area.

Light at last

Kirsi Porrassalmi

Personality can have many sides. When these sides do not fit together or communicate with each other contradictions arise. Sometimes I find it overwhelming verbalize these feelings. By artworks I try to find an expression to which I do not have words for. To bring it into light and observe the unknown. By them I also try to recognize things I fear for, things that lie between awareness and unconscious. At times I feel like being in wrong skin and wish to be able to undress it. Own feelings and expectations and those of others, the assumptions like “usually” form a dissonance. As long as I did not feel cozy in myself, I kind of had home nowhere. And furthermore, finding home in myself made me able to be a part of society and brought light into my works. Until then, who was I, whose life was I living? I wish I could bring people courage to wear their own skins and that the others would let them be the kind they are.

Kirsi Porrassalmi lives in Tampere and has originally studied architecture. She started with paintings, but has more and more turned to the sculpture.

Link to media images: https://photos.app.goo.gl/3cMvNxkPkNvJK7Ar2

Sanna Halme; Patetia 21.4. – 10.5. 2018

cheerleader-of-the-world-130-x-100-cm.jpg

Sanna Halme: Patetia maalauksia Galleria Rongassa 22.4.-10.5. 2018

Avajaiset 21.4. klo 17.00-19.00

Galleriassa on esillä maalauksia vuodelta 2017. Teemana on Patetia. 

Kreikkalainen sana pathos tarkoittaa sieluntilaa, joka herättää intohimoa ja tunteita. Sana tarkoittaa myös kärsimystä, epäonnista kokemusta, kokemusta ylipäätään. Kirjailija Friedrich Schillerin mukaan paatos taiteen kontekstissa viittaa inhimilliseen vapauteen ja voittoon taistelussa kärsimystä vastaan. Arkikielessä sillä tarkoitetaan ilmaisun voimakasta tunneväritystä, johon voi liittyä mahtipontisuutta tai intomielisyyttä. Pateettinen tapa ilmaista ja tuntea elämää ja mielenliikkeitä on kiinnostukseni kohteena.

Mitä on patetia laajemmassa skaalassa? Millainen on yhteiskuntamme eetos ja paatos, ajan henki, zeitgeist? Missä hengessä täällä kasvamme? Mitä uskomme, mitä nauramme? Missä hengessä valmistaudume kuolemaan? Otammeko elämän vakavasti – ja kuinka vakavasti?

Pateettisuus ei ole muotia. Päinvastoin. Pateettiseen taipuvaiset ihmisparat useimmiten tölväävät elämänsä säälittävällä tavalla hukkaan: elävät väärin, hölmösti, eivätkä siksi saavuta mitään. Pateettinen elämänasenne on vaarallinen niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisesti. Näin siis maailmassa, jossa menestyksen mittari on taloudellisten saavutusten lisäksi paikka hierarkiassa.

Pateettisuus on 1800-lukua. Fedor Dostojevskin romaaneissa saattoi kohdata vakavasti, pateettisella vakavuudella elämään ja kohtaloon uskovia henkilöitä. Mutta jo 1800-luvulla heitä haukuttiin idiooteiksi.

Omalta kohdaltani haluan nostaa paatokselle hattua. On etsittävä todellista merkitystä, syytä elää, olla olemassa. Matkan varrella saattaa törmätä johonkin, jonka tuntee munaskuissaan asti: elämä on patetian ylimestari.

Maalaukset ovat akryylimaalauksia kankaalle.

Sanna Halme on vuonna 2000 valmistunut kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Turussa.

Kotisivut: https://sannahalmeart.wordpress.com/

Galleria Ronga, Rongankatu 1 C 9 33100 Tampere
Avoinna ti-su klo 12.00-18.00

 

 

 

 

Minna Lenfeldova: Kuiskaus 31.3.-19.4.2018

IMG_3790

Minna Lenfeldova´n maalauksissa tunne rakentuu väreistä,
kerroksellisuudesta ja viimeisenä muodoista. Hän on kiinnostunut
kerronnallisen ja abstraktin taiteen välimaastosta, jossa katsojalle annetaan
viitteitä tunteesta tai maalauksen tarinasta, mutta osa jätetään kerroksien alle
katsojalle ratkaistavaksi ja koettavaksi.
KUISKAUS – näyttelyn maalaukset ovat syntyneet vuosina 2016-2018.
Maalaukset kertovat luopumisesta ja elämän rajallisuuden kohtaamisesta
surun, ikävän ja pelon käsiin ottamisesta ja läpi katsomisesta sekä myös
kasvusta,uusista mahdollisuuksista ja luopumisen mukanaan tuomista
siunauksista.
Elämässä on läsnä kuoleman, kivun ja haurauden rajapinta.
Voiko katsoa rajan toiselle puolelle rauhassa ja valoa täynnä olevana?
Luopuminen on vastenmielisistä että välttämätöntä. Luopuminen ja
rajapintojen kohtaaminen on prosessi, joka elää mukana pitkän matkaa
tulevaisuuteen.
Maalaukset ovat kuin palapelin paloja,hetkiä, tunteita, paikkoja ja sanoja
elämästä.
Asioita kypsyy luopumisen kautta ja myös oikeaan hetkeen tarttuminen voi
olla seuraus eletystä elämästä. Näin hän kokee myös maalaamisen.