Terhi Kaakinen: Lapset 27.1.-15.2.2018

IMG_1919

Veistän maalattuja, väritettyjä puuveistoksia, joiden aiheet kumpuavat usein omasta kolmilapsisen perheenäidin arjestani hauskuudessaan ja raastavuudessaan. Yleisin ja minulle yleensä innostavin teosaiheeni on varmastikin lapsi. Veistokseni ovat kukin huolella veistetty oma muotokuvansa, mutta yhtä tärkeitä ovat suhteet, joita ne muodostavat toisten veistosteni ja katsojan kanssa.

Todellisuus ja sadut saavat temmeltää veistoksissani yhtä vapaasti ja rinnakkain herkkyyttä unohtamatta. Työskentelytapani on intuitiivinen, tartun prosessissa pulpahteleviin ideoihin ja suunnitelmat usein muuttuvat tehdessä.

Nautin puun veistämisen fyysisyydestä, siitä kun puru ja hiki lentävät. Aloitan veistämisen sähkösahalla, jatkan taltalla, nuijalla, puukolla ja nauhahiomakoneella. Pikkuveistokset aloitan vannesahalla ja jatkan enimmäkseen puukolla ja taltoilla. Käsin tekemisen merkitys veistäessä ja sen näkyminen valmiissa teoksessa on minulle tärkeää. Tehdessä ajantaju parhaimmillaan häviää.

Pive Toivonen – Matkakuvia Maailmalta 4.1.-25.1.2018

Pive Toivonen, Vihreät nummet, akvarelli 2016

Pive Toivonen on kuvataiteilija ja taidekasvattaja, joka on työskennellyt pääasiassa Kemiönsaarella, Saaristomerellä sekä kaukomailla ja merillä. Vuonna 2015 Toivonen julkaisi Atlantin viemää –kirjan, joka on akvarellein kerrottu matkakuvaus kolmentoista kuukauden purjehdukselta. Matkoilla piirtämisestä on tullut tapa, joka korvaa valokuvauksen.

Matkakuvia maailmalta-näyttely Galleria Rongassa on Pive Toivosen ensimmäinen näyttely Tampereella. Siellä on esillä kymmeniä pieniä kuvia, jotka on piirretty ympäri maailmaa vuoden 2016 aikana.

Toteutunut haave – matkakuvat Uudesta-Seelannista ja Australiasta
akvarelli 2016
21 kuvan sarja
yhden kuvan koko kehystettynä 32x35cm

Kahdenkymmenen työvuoden jälkeen Suomessa voi saada puoli vuotta vuorotteluvapaata. Mies päätti toteuttaa unelmansa, ottaa vuorotteluvapaata ja matkustaa maapallon toiselle puolelle. Minä menin mukaan ja dokumentoin matkan piirtämällä.

Driving directions for Tasmania
Tussi 2016
10 kuvan sarja

Työskentelin keväällä 2016 taiteilijaresidenssissä Tasmaniassa. Siellä elää valtavasti pieniä kenguruita eli wallabeja. Aluksi näimme niitä pelkästään kuolleina teiden varsilla tai jauhelihana kaupan pakastealtaassa. Emme halunneet olla osallisena kenguruiden kuolemaan, joten ajoimme autoa vain valoisaan aikaan. Kuudelta illalla tuli pimeä ja sitä ennen oli palattava mökkiin, jossa asuimme. Kuvasarjassa Googlen ajo-ohjeet reiteillemme Tasmaniassa sekä päiväkirjatekstini tuovat esiin tien reunoilta kuvaamieni kengurunraatojen hahmot.

Snapshots from Rome
akvarelli 2016
20 kuvan sarja
yhden kuvan koko kehystettynä 30x32cm

Matkailijat räpsivät kuvia taukoamatta. Snapshots from Rome on kahdenkymmenen kuvan sarja Roomasta, hitaimmin kuvatut näpsäykset. Valokuvauksen sijasta piirrän ja maalaan ne kuvat, jotka kameralla ottaisin. Kuvien tarkoitus on sama: tallentaa yksityiskohtia, havaintoja, nähtyä.

Ismo Jokiaho – Paikalliset. Ne ei vaan tajuu! 2.12 – 21.12.2017

asiatovatkutenovat_180px

PAIKALLISET. NE EI VAAN TAJUU!

Ismo Jokiahon maalauksia 2.12. – 21.12.2017 galleria Rongassa, Rongankatu 1. Tampere.

Ismo Jokiahon maalausten ilmaisukieli ja teosten tekniikat vaihtelevat voimakkaina ja värikylläisinä hehkuvasta figuratiivisesta öljymaalauksesta voimakaskontrastiseen mustemaalaukseen. Näyttelyn teoksissa realismi kietoutuu fantasiaan säilyttäen kuitenkin kokoaikaisen kosketuksen todellisuuteen.

Näyttely esittelee Jokiahon uusinta ja tuoreinta tuotantoa tulkitsemalla yleisinhimillisiä tunteita visuaalisesti Hamletin tunnettua ja teatraalista hahmoa hyväksi käyttäen, kuin todeten: Ihminen itsessään on kaikkein fantastisin olento.

Leena Räsänen – Connections 11.11.-30.11.2017

3Miscommunications_öljy_kankaalle_2017

Leena Räsänen (s.1991) on taidemaalari, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän valmistui Vapaasta Taidekoulusta 2015.
”Maalaukseni syntyvät jostain lähtökohdasta, joka kehittyy, selkeytyy, epäselkeytyy tai muuttuu täysin maalauksen edetessä, ja lopulta tiivistyy selkeäksi ajatukseksi. Ajattelen tekemällä ja luova työ tapahtuu enimmäkseen toteutuksen aikana.
Connections- näyttelyn teoksissa pohdin asioiden suhteita toisiinsa, kuten ihmisten välisiä yhteyksiä, ajatuksen kulkua, maalauksen elementtien ja värien aiheuttamia jännitteitä, kehon tai luonnon tapahtumia. Aihe voi olla esimerkiksi mielikuva jostain keskustelusta, tilanteesta tai aistimuksesta.
Värit ovat aina tärkeä asia työskentelyssäni, ja viime aikoina minua ovat kiinnostaneet myös kontrastit, rytmi ja toisto.”

Juhani Koivumäki: Vihapuhe 21.10.-9.11.2017

ViltsuitkuFinalColor-Bright

Vihapuhe. Vihainen puhe. Puhe vihasta ja vihapuheesta.
Hyväksynkö vihapuheen? Tuomitsenko sen? Kuka vihaa ja milloin on oikeus vihata?

Juhani Koivumäki on tarttunut aiheeseen, joka on 2010‐luvun julkisen keskustelun polttavimpia kysymyksiä Euroopassa. Aiheeseen, johon monella on valmiiksi pureskeltu vastaus.

Moni Koivumäen teoksista, kuten Heijastus (2013), on käsitellyt lapsuutta ja lapsen kokemusta ympäröivästä maailmasta. Myös Vihapuheessa kameran edessä ovat lapset. Iloisten miekkaleikkien taustalla on kylmäävän kliininen kertojanääni. Lapsuus ja väkivalta. Yhdistelmä on häiritsevä. Assosiatiivisesti se palauttaa mieleen William Goldingin romaanin Kärpästen Herra (1954) ja Jarmo Mäkilän uhkaavat maalaukset poikien leikeistä (2012).

Koivumäki ei ole taiteessaan koskaan tyytynyt helppoihin ratkaisuihin. Eikä tyydy nytkään.
Teos haastaa katsojan pohtimaan vihapuheen ja vallankäytön kysymyksiä, antamatta turvallista tai liturgisia vastauksia.